Pienyrittäjän arkea koronan ja inflaation keskellä

Kuten ehkä tiedätkin tai viimeistään nyt tiedät, että yksi kärkiteemoistani tulevissa vaaleissa on yrittäjyyden vahvistaminen, kannustaminen ja tukeminen sekä työllistyminen. Tähän liittyen kävin tapaamassa yrittäjä Sari Rikmania ja tutustuin hänen yrityksen toimintaan. Hevosalaan olen tutustunut aikoinaan lämppärin osakkuuden myötä ja nyt pihatossa tallustelee kaksi nelijalkaista.

Sari perusti Kaviohovin vuonna 2016, sitä ennen hän oli palkollisena tallityöntekijänä ja ratsastuksen opettajana. Kokemusta hevosalalta hänellä on yli 20-vuotta. Hevosalan yrittäjyys alkoi Suonenjoella, tällä hetkellä yritys toimii Jyväskylässä.

Ensimmäiset vuodet yrittäjänä sisälsi useita virhearviointeja yhteistyökumppaneiden suhteen ja vuokratallipaikka vaihtui muutamaan otteeseen, toimintaa oli startattava aina uudelleen ja uudelleen. Keväällä 2019 tuli mahdolliseksi ostaa oma hevostila, jolloin asiat alkoivat rullaamaan toivotulla tavalla. Kunnes sitten seuraavana keväänä alkoi korona levitä, seurasi parempia ja huonompia kausia ja nyt tämän hetken kustannusten nousu ja ihmisten epävarmuus tulevaisuuden suhteen haastaa kyllä todella harrastepalvelujen tuottamisen kannattavuutta.

Tietynlainen jääräpäisyys ja optimismi on varmaan kantavat voimat minun toiminnassani, vaikka välillä tuntuukin, että viime vuodet ovat olleet jatkuvaa kriisistä toiseen siirtymistä ja selviytymistä. Jospa nyt alkaisi meno tasoittua?

Millaista palvelua Kaviohovi sitten tarjoaa?

Kaviohovissa tarjoan hevostaitojen ja ratsastuksen opetusta. Sen lisäksi opetan valjastamista ja kärri- ja rekiajoa, lisäksi pidän erilaisia hevosen käsittelykursseja, istuntakursseja, eläinpihatapahtumia, leirejä yms. Tarjoan myös hevosten koulutuspaikkoja ja pienimuotoisesti kasvatan suomenhevosia.

Hevoset ja ratsastus lienee yksi tavallisimmista harrastuksista etenkin tietynikäisten tyttöjen keskuudessa. Varmaan suurin osa tytöistä jossain vaiheessa lapsuutta tai nuoruutta kokeilee ratsastusharrastusta ja osalle sitten iskee tämä "hevoshulluus". Hevostelu mielletään ehkä edelleen vähän sellaisena puuhasteluna ja elämäntapakutsumuksena, jota se toki varmaan monille meistä onkin, mutta se tekee usein hevosharrastepalvelujen tuottamisen ja hinnoittelun haasteelliseksi. Hevosala saatetaan usein nähdä "puuhasteluna" myös päättäjien ja rahoittajien silmin.

Hevosala työllistää ison määrän ihmisiä sekä suoraan siellä talleilla, tallityöntekijöitä ja ratsastuksenopettajia, että välillisesti viljelijöitä, heinäntoimittajia, maaurakoitsijoita, rahtareita, valmentajia, varustekauppiaita, ratsastusterapeutteja, sos.ped. ja nepsytoimijoita, kengittäjiä, eläinlääkäreitä, kirjanpitäjiä.

Hevoset ovat valtava voimavara, jota voidaan käyttää monissa palveluissa hyväksi, ei pelkästään siis ratsastuksenopetuksessa, vaan myös mielenterveyskuntoutumisen tai erilaisten liikuntarajoitteiden tukihoitoina. Hevoset opettavat myös läsnäoloa, rauhoittumista, vuorovaikutus- ja tunnetaitoja.

Verrattuna moniin muihin liikunta ja harrastuslajeihin, ratsastus ei juuri nauti esimerkiksi kuntien tuesta. Hevosalalla yrittäjä on usein aika yksin investointeineen sekä kuluineen ja tallit ovat monesti pienehköjä, joissa se yrittäjä kirjaimellisestikin on yksin, koska ei ole välttämättä resursseja palkata lomitusta, vaan säästösyistä tehdään kaikki itse.

Hinnoittelu on myös haasteellista. Kun lasket palvelun hinnan niin, että saat maksettua verot, yelit, sekä muut kulut ja lasket itsellesi maltillisen palkan, niin hinta voi olla moninkertainen verrattuna isomman tallin vastaavaan palveluun. Usein käykin niin, että yrittäjä kamppailee halpojen hintojen ja menoissa säästämisen kanssa, kunnes väsyy ja lopettaa. Pieniä talleja tulee ja menee. 

Hevosalalla kulurakenne riippuu hyvin pitkälti siitä, onko tilat ja rakennukset omia vai lainoitettuja. Millaiset on lainakulut, korot, vakuusprovisiot, vakuutukset ja oletko ostoheinän ja -kuivikkeitten yms. varassa. Tarvitsetko ulkopuolista apua maanrakennusasioissa, kentän ja ulkoalueitten huoltoasioissa ja lantahuoltoasioissa. Onko tilat uudet vai vaatiiko ne kuinka paljon kunnostusta. Hevoset voi myös usein "tuhota" paikkoja puuhaillessaan. Pysyvätkö hevoset kunnossa, kuinka paljon tarvitset eläinlääkärin palveluja. Oletko pelkästään ulkokentän varassa, mitä jos tuulee, sataa, salamoi tai on kova pakkanen eikä ratsastajia vaan tule. Kaikki investoinnit maneesista vessapaperirullaan täytyisi hevosalalla yleensä löytyä yrittäjän omasta pussista.

Koronan vuoksi keväällä 2020 Kaviohovi oli kiinni pari kuukautta. Ei sen takia, että olisi tullut ohjeistus sulkea yritystoiminta, ratsastajia ei vaan ollut, koska kukaan ei oikein uskaltanut liikkua missään. Kulut tallin kiinnipitoajalta oli vähintäänkin samat kuin ne olisi olleet toiminnan käydessä. Hevoset on kuitenkin ruokittava, hoidettava ja liikutettava, olipa arki tai pyhä, vapaapäivä, loma tai korona.

Jo muutenkin haasteellisen kulurakenteen päälle tuli vielä energian ja materiaalien saantivaikeudet ja sitä kautta merkittävästi nousseet hinnat, tämä on vaikuttanut myös meidän toimintaamme. Heinän hinta on noussut ja kaikki missä tarvitaan ajoneuvoja ja polttoaineita (rahti, auraus, peltotyöt yms.), kuivikkeiden hinta on melkein tuplaantunut, myös sähkö on kallistunut merkittävästi. Asiakkaita on jäänyt pois, koska ei ole enää varaa harrastaa, rahat menevät kallistuneeseen ruokaan ja sähkölaskuihin. Onneksi olemme saaneet jonkun verran uusia harrastajia.

Hevosalan yrittäjien on aika vaikeaa perustella ja pyytää tukea yhteiskunnalta, varsinkin näinä aikoina, kun ihmiset kamppailevat kallistuneen ruuan ja sähkölaskujensa kanssa. Hevoset tuovat kuitenkin monelle ihmiselle paljon sisältöä elämään, työllistää ja onhan suomenhevoset iso osa Suomen historiaa ja kansanperinnettä. Itse ajattelisin, että päättäjien olisi hyvä entistä enemmän miettiä ylipäätään kaikkien pienyrittäjien ja yksinyrittäjien asemaa ja tukemista. Jokainen, joka työllistää itsensä, olisi mielestäni jonkinlaisen tuen ansainnut.

Suomalaista maataloutta ja eläinten kasvatusta pitäisi tukea myös enemmän, työllisyyttä ja omavaraisuutta ajatellen. Kauhistuttaa myös nämä näkymät YEL:n ja verotuksen suhteen, jos pienyrittäjät näin "kuristetaan" kartalta ja ajetaan kortistoon. Kuka sen kaiken työttömyyskorvauksen ja tuet heille/meille sitten maksaa. Valtio on ainakin sujuvasti velkaantunut jo ihan riittämiin. YEL pitäisi voida edelleen yrittäjän itse arvioida eikä varsinkaan perustua esim. liikevaihtoon tai mediaaniin, koska ainakin hevosalalla kulurakenne huomioon ottaen liikevaihto voi olla vaikka mitä, eikä siltikään viivan alle jää juuri mitään. Hevosalalle kaipaan helpompia ja huokeampia rahoitustapoja, omakin maneesi on vielä rakentamatta. Yksi tapa tukea kaikkia yrityksiä, myös hevosyrittäjiä, on varmistaa ja lisätä ylipäänsä ihmisten maksukykyä, että heillä on myös rahaa harrastaa.

Miten sitten parannamme ja varmistamme yritystoiminnan jatkuvuuden?

YEL-maksun suuruus tulee jatkossakin perustua yrittäjän omaan arvioon. ALV-velvollisuuden rajaa tulee nostaa. Huoltovarmuus on turvattava, maatilat tarvitsevat välittömästi väliaikaista energia ja tuotantotukea. Jokaisella suomalaisella, myös yrittäjällä on oikeus kohtuuhintaiseen sähköön ja polttoaineeseen. Sähkölle hintakatto ja polttoaineen hintaa tulee laskea, mikä edesauttaa myös osa-aikaisen työn vastaanottamisen vähän kauempaakin, meillä on pitkät välimatkat. Helpotetaan työntekijän palkkaamista edistämällä paikallista sopimista, työn vastaanottaminen tulee aina olla kannattavampaa kuin jäädä kotiin. Ansiotuloverotusta tulee korjata, sillä nykyisellään se tukahduttaa ahkeruuden ja motivaation tehdä töitä ja ansaita enemmän. Ahkeruudella tulee voida saavuttaa parempi elintaso.

Teemu Savolainen, Kansanedustajaehdokas 2023, Keski-Suomi

#hevosharrastus #hevosurheilu #hippos #kavioliiga #ratsastus #hevosala #hevoskasvatus #suomenhevonen #ravit #pienyrittäjät #yrittäjät #hevostila #maatila #maatilanelämää #maatilamatkailu #veikkaus #totopelit #kaviohovi #teemusavolainenkd #kdpuolue #eduskuntavaaliehdokas2023 #keskisuomi #jyvaskyla

Kuva: Jasmin Syrjälä